Jees. Viime sunnuntaina 20.5. olin Aptus Show'ssa Malmin jäähallilla. Siellä kierreltiin sun muuta. Ostin hienon avaimenperän: nahkapohjalla oli kultaisella värjättynä norfolkinterrieri. Cairnterrieri avaimenperää ei löytynyt, niin tyydyin kyseiseen, mikä makaa nyt edessäni pöydällä. ^_^ Ensiksi erehdyin cairnterrieri kehästä, mutta sitten sinne löydettiin. Kehä oli nähkääs aivan siinä vieressäni. Jotenkin olin sekoittanut kehän 13, kehään 11. Napsin kuvia ja istuskelin kehien laidoilla. Eli kivaa oli. :>
Ja muistakaa tämä:

Lemmikin menettäminen on kamalaa, tiedän sen kyllä kokemuksesta. Siihen ei totu, koska eläimet eivät ole vain eläimiä. Ne ovat joillekkin elämä (kuten minulle), ja kaikille kaveri. Jos mielestäsi eläimet ovat vain eläimiä, unohda koko juttu. Kun lemmikkisi kuolee, muistele sen kanssa vietettyjä aikoja, kunhan itkultasi ja surultasi pystyt. Menetin rakkaani 17.3.07 ja se oli kerrassaan kamalaa, vaikka sitä ennen olin menettänyt jo kaksi elukkaani. Toistan: suruun ei totu, mutta se pitää kestää. Se lause pitää muistaa aina. Silloin kun lemmikkisi kuolee, saattaa tuntua ettei elämällä olisi enää mitään merkitystä. Niin minulla oli. Itkin ja itkin. Oli vaikeaa kertoa kavereille ja muille tutuille mitä on tapahtunut. Kaikki pitää kestää. Vaikka lemmikin omistamiseen liittyy pakosta surua, älä silti lopeta eläinharrastusta. Lemmikki on mitä parhain kaveri, joka ei juorua salaisuuksiasi eteenpäin tai naura suruillesi.

T: Cairn.